Suihkussa...

Kävin suihkussa, laitoin yökkärin päälle ja korkkasin oluen.
Päivä Pariisissa on kääntynyt yöhön. Se on kietoutunut sametin pehmeään utuun, joka hellii ihoa kuin porekylvyn mausteeksi levitetty Chanelin vitosyrtti.
Tällainen on Pariisi.

Köyhyyttä, taidetta, sutjakoita neitosia, kapealanteisia miekkosia, neekereitä, rahan tuoksua, mutta ennen kaikkea erilaisten arvojen sekamelskaa, joka tekee aina yhtä suuren vaikutuksen. Elämyksen, joka ei jätä rauhaan: se kulkee matkassa illasta aamuun, yön yli samaa tahtia kuin aurinko kiertää kehäänsä.
Siis.

Olen onnellinen näiden kahden nuoren puolesta, jotka tekivät sen, josta moni haaveilee, mutta harva toteuttaa.
Minäkin muka lähdin lukiolaisena interrailille Ranskaan ja Pariisiin. Kielten opettajani opetti minulle mitä on omena ranskaksi, mutta siihen se jäi. Kesä kului kiviä potkiessa TVH:n tiekarhun perässä ja arvaa, harmittiko.

Tätä on elämä Pariisissa, Gallian ykkösessä tänään.
Uskomattomia väristyksiä historiallisilla aukioilla. Riemukkaita kiljahduksia, kun tosirikkaat leijuvat ihan vieressä. Vauhdikkaita silmäyksiä, kun pariisitar parkkeeraa autonsa kadun varteen käsittämättömän ahtaaseen paikkaan. Mutta se onnistuu.

Ja mitä näen katukahvilasta Leffe-tuopin takaa: skoottereita, moottoripyöriä, jotka täyttävät kadut. Liikenne sujuu siitä huolimatta, että risteyksissä on kulkuneuvoja vaikka muille jakaa.Tiedän, että palaan vielä Pariisiin, mutta milloin, sitä en tiedä.
Urpo