Kenraali Renault ilmoittautuu palvelukseen

Tervetuloa – vihdoin – Pariisin seikkailuistamme kertovaan blogiimme. Nyt on viikko asuttu täällä, ja on jo aika aloittaa kirjoittaminen. Viivästyksiä on aiheuttanut nettiyhteyden hankkiminen ja siihen liittyvä byrokratia. Ei se kyllä toimi vieläkään. Nyt on sentään saatu jo sopimus tehtyä ja modeemi kotiin. Päivänä minä hyvänsä..

Muuten asiat ovat kyllä hoituneet odotettua jouhevammin. Asunto on mukava, ja paperiasiat hoituivat välitystoimiston kautta kivuttomasti. Meillä on pieni kaksio, ehkä 25m² tai vähän enemmän. Kuudennessa kerroksessa, ja ei hissiä. Noin 102 porrasta, vaikka ei meillä lasketa. Parvekkeelta on näkymä pienelle sivukadulle – joko tosi kaunis, tai sitten vähän vähemmän, riippuu näkökulmasta.


Sisustus on 100% Ikeaa. Aika kotoisa tunnelma siis! Vähitellen on saatu siivottuakin – parhaillaan Tuuli vaeltaa ympäri asuntoa pölyrätin kanssa etsien otollisia kohteita. Pyykinpesukone on jo siivottu (?). Täällä on kunnolliset kodinkoneet, ja hyvin varusteltu keittiö, joten kyllä tästä mielellään kalliin vuokran maksaa. Etenkin nyt, kun on kuullut paikallisten tarinoita asunnonhankinnan vaikeudesta. Kaikki suomalaisista opiskelijoista paikalliseen pankkivirkailijaan ovat ihmetelleet, kun olemme kertoneet miten helposti asia hoitui. Olohuoneessa on hyvä vuodesohva, joten tervetuloa visiitille vaan kaikki.

Erityisen nopeasti olemme sopeutuneet pariisilaiseen leipäkulttuuriin. Joka kulmassa on oikeasti leipomo, ja patonki on oikeasti tosi hyvää. Tuore, lämmin leipä maistuu näin syyskuun lämpimillä – parhaina päivinä on ollut 30ºC.


Jeh. Omaan pariisilaistumiseeni tulee nyt pieni tauko, kun lähden viikoksi kesäkouluun Zürichiin. Blogin ylläpito jää siksi aikaa perhe Uotilan vastuulle, kun Tuulin vanhemmat tulevat käymään poissa ollessani. No, jos nettiyhteys kotoa toimii, niin päivityksiä varmasti tulee.

Arho