Sankari-insinööri!

Vitsi mä olen insinööri! Mä sain meidän nettiyhteyden toimimaan! Mä olen paras ja kuningas ja super. Haluatteko kuulla miten se kävi? Kerron sen kuitenkin, halusitte tai ette.

Olin taas tänään jo kokeillut varmaan kymmenen kertaa jos toi typerä yhteys toimisi. No ei toiminut. Sitten ajattelin näppäränä tyttönä kokeilla, jos modeemin puhelinjohto olisi vaan huonosti seinässä. Otin johdon päästä kiinni ja vedin, ja koko pistorasia irtosi seinästä. Siis koko rasia. Siihen jäi vain reikä. Ei mitään johtoja tai sellaista. No sitten irroitin pistokkeen rasiasta, teippasin rasian kiinni seinään ja laitoin pistokkeen toiseen puhelinpistorasiaan jonka löysin eteisestä. A vot! Pari klikkausta tietokoneen ohjelmissa ja johan toimii. Vitsi mä oon paras!Lapsellisen yksinkertaista. (No kyllä mä onnistuin jo mämmimään meidän langattoman netin salasanan, joten joudun kokeilemaan sitä joka kerta kolmesti, kunnes se kysyy mun salaisen salasananunohduskysymyksen...)

Huomenna alkaa koulu toden teolla. Kirjoittelen siitä lisää sitten. Ja illalla tulee myös äiti ja isä. Ne tuo mun uuden puhelimen. Himmeää. Lisäksi ne tuo myös noin 30 kiloa meidän vaatteita ja muuta rojua, kuten silitysraudan ja kiikarit. Kaikkea sitä voikin vuoden aikana tarvita.

Tuuli

PS. Hanna-Kaisan kanssa oli hauskaa, ei me menty elokuviin, vaan juotiin sen sijaan kaljaa ja rose-viiniä. Hanna-Kaisa oli myös meillä käymässä, istuttiin parvekkeella. Kerrassaan viehättävää. Ja nyt illalla en kyllä tiskannut astioita. Ha haa.