Yksin aamulla

Arho lähti sitten Sveitsiin. Luulen et se on siellä yhdeksän päivää, en oo ihan varma itse asiassa, mutta eiköhän se selviä viimeistään sitten, kun se soittaa ovikelloa (Arho jätti avaimensa mun vanhempia varten).

Mutta mä olen selviytynyt ensimmäisestä aamusta ilman Arhoa ihan kelvollisesti. Söin aamiaistakin, ja jopa tiskasin (yleensä Arho huolehtii tollaisista käytännön asioista). Esimerkiksi viimeksi kun Arho oli Ruotsissa, söin ensimmäisenä päivänä illalliseksi suklaata ja kaljaa. Sen jälkeen aloin käydä ulkona syömässä. Ehkä muuten sen takia Arho tekikin tosi ison annoksen kuskusia eilen illalla, se arvasi että muuten mä joko oon nälässä tai syön ravintolassa. Ovelaa…

Tänne ei kuulu yhtään mitään uutta. Netti ei edelleenkään toimi, typerä kapistus. Oon oppinut vihaamaan tota France Telecomin harmaata lifebox-laatikkoa, jonka kautta meidän pitäisi päästä jälleen tiedon valtateille. Mut ei, se vaan vilkuttaa typerää punaista valoaan. Ääh.

Mulla on vähän kädetön olo, kun en tunne täältä oikein ketään, en pääse nettiin eikä mulla oo puhelintakaan vielä. Se onneksi tulee jo keskiviikkoiltana. Olen kyllä sopinut vanhanaikaisen rendez-vousin Hanna-Kaisan, Pekan kaverin, kanssa seitsemäksi ruokakaupan eteen. Mennään siitä elokuviin. Hanna-Kaisa on juuri aloittanut opiskelun täällä yksityisessä teatterikoulussa, ja muutti itse asiassa ihan tosi lähelle meitä muutama päivä sitten. Törmäillään siis varmasti vastaisuudessakin.

Katsotaan kirjoittelisiko se Arhokin sieltä maailmalta, olisi kiva tietää miten sen junamatka meni. Se kuulosti nimittäin hauskalta: TGV-luotijunalla Pariisista Zürichiin. Mahtavat maisemat varmasti!

Tuuli