Cartierilla

Salut, tous les francophones du monde!

Älytöntä, toisessa huoneessa keskustellaan jo taksin tilaamisesta, jotta varmasti ehdimme ajoissa lentokentälle. Tai no, ajoissa ja ajoissa, kone on perillä Helsinki-Vantaalla vasta aamuyöllä. Viikko on mennyt älyttömän nopeasti, ja monta etukäteen suunniteltua kivaa juttua on vielä tekemättä (visiitti Champagneen!).

Toisaalta seitsemässä päivässä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Liisan edellisestä viestistä löytyy yksityiskohtaisempaa tietoa (punaviini, punaviini, punaviini, shampanja, punaviini...), ja kunhan itse ehdin purkaa tiedostot kamerasta, saatte myös valokuvallista todistusaineistoa. Pariisi esitti itsestään melko harmaan ja ankean puolen, joten maisemakuvat jäivät vähiin. Sitäkin enemmän löytyy kuvia ystävistä hymyilemässä, syömässä leivoksia, juomassa viiniä, nukkumassa, shoppailemassa... Mitä sitä nyt voi Pariisissa tehdä. Ohessa lienee reissun ainoa valokuva, jossa olemme kaikki kuusi. Ihastelemme Cartierin näyteikkunaa. Kukaan ei tainnut uskaltaa sisään.

Mutta nyt pitää mennä. Taksi on kai jo tilattu. Ja juustoa ja punkkua on vielä vähän jäljellä.

A Bientot!

Erno

Punaviinin tarina

Tervehdys, arvon lukijat!

Minä ja pojat (Liisa et les garcons, kuten Tuuli sanoi puhelimessa ystävälleen Elenalle) tulimme Pariisiin viime torstaina. Etukäteen sanoin työkavereilleni aikovani käyttää viikon juomalla punaviintä katukahviloissa ja nauttimalla elämästäni. Olin, yllättäen, oikeassa. Punaviini on täällä erinomaista. Se tulee useimmiten Bordeaux´ta (lausutaan bordoosta) ja on halpaa myös kahdenkymmenenviiden senttilitran annoskoossa.

Muutaman kerran olen sortunut olueeseen (mikä on muuten myös erinomaista, varsinkin kahdeksan kappaleen annoskoossa) sekä kir bretoneihin (kuuden kpl:n annoskoko). Oikeastaan siis joka ilta. Toisinaan myös aamuisin - aloitin ehkä yhden aamun oluella. Ranskalainen siideri on hyvää. Shampanjaa olemme juoneet oman osamme. Oikeastaan myös Rue du Général Renaultin naapureiden sekä Tatun, Marian, Tinan, Jussin, Lauran, Aten sekä muutaman muun osuuden. Olettaen että he eivät ole juoneet koko osuuttaan itse.

Näin Eiffelin tornin ja Riemukaaren. Jälkimmäistä varten piti muuten kävellä 13 kilometriä. En ymmärrä miksi suostuin moiseen. Hetki. Käyn syömässä.

Täälläoloaikaan on mahtunut monenlaista. Suurta draamaa. Lämpimiä tunteita. Surullisia tunteita. Pieniä pusuja ja aamuhaleja. Ahdistusta. Munakkaita. (Niistä en erityisesti pidä.) Muutoksen tuulia. Shoppailua. Lukuisia lounaita. Uusia kielielämyksiä, kuten garcon. Museoita. Sadetta. Leivoksia. Nam. Alituista juopottelua. Visan luottorajan ylittämistä. Kyyneliä. Itkua. Naurua. Onnea.

Mutta, ennen kaikkea, punaviintä. Joka on muuten erinomaista. Sanoinko sen jo?

Liisa A

Taas kotona Kenraalissa

Olemme palanneet pitämään yllä Pariisin tukikohtaamme. Ja heti ensimmäisten vieraiden kanssa: Erno, Olavi, Tuomo ja Liisa tulivat mukaan lievittämään koti-ikävää.

Tällä kertaa vierailun ohjelmassa on ollut enimmäkseen leppoisaa oleilua. Laitettu ruokaa ja maisteltu viinejä kotona ja sitä rataa. Se onkin ollut oikein tervetullutta, kun olen itse ollut vähän flunssainen ja muutenkin joululoma oli aika vauhdikas. Mukavaa ja rauhoittavaa asettua taas kotiin ja elämiseen täällä.

Arki alkaa kyllä heti huomenna, kun minulla on ensimmäinen luento. Toivottavasti ranska lähtee sujumaan, vaikka on harjoituksen puutetta.

Arho

Uusi vuosi.

Hola amigos!

Meista on jalleen kerran tullut parempia ihmisia. Vuosi 2007 tuo tullessaan paljon kasvua ihmisina, paljon herkullista ruokaa, paljon uusia harrastuksia, paljon kadotettuja kiloja, paljon kasvatettuja lihaksia ja mita suurimmassa maarin ihastuttavia ystavia ja rakkaita.

Olemme Pariisissa viela taman kevaan. Elakaa hengessa mukana, nauttikaa kanssamme, haistelkaa suuren maailman tuulia ja iloitkaa, kun viini on ihastuttavaa ja kun aurinko nousee aikaisemmin joka aamu.

Kertokaa, rakkaat ystavat ja kylanmiehet, mika teidan uuden vuoden lupauksenne on. Tai kertokaa, mita jatitte lupaamatta tana vuonna.

Mina lupasin tehda vahintaan 90 vatsalihasta joka aamu (kun en ole darrassa). Lupasin myos aloittaa gradun, ja mika parasta, olla rehellinen itselleni. Mita te lupasitte? Kertokaa.

Tuuli

Darra.

Taas oltiin eilen ulkona. Talla kertaa rakkaalla Tavastialla, ska-kemuissa. Meininki oli niin kova, etta huh. Valkyrians on tosi kova. Ska! This is ska! Valkyrian ska!

Viela on viralliset ska-tanssityylit hakusessa, mutta ei se menoa haitannut. Tanaan sukuloinnin kanssa sitten tekikin tiukkaa.

Veljeni Onnin koneessa ei ole aakkosia, ja Enter-nappaimessa on kiinni jotain mustaa ja tahmaista. (?).

Joulu.

Hyvää joulua!

Olimme olleet kilttejä ja saimme lahjoja. Arho sai uuden kännykän ja Tuuli alusvaatteita. Lahjat olivat mieluisia.

Lohjalla ei ole juurikaan lunta. Tervetuloa, ilmastonmuutos. Maassa on silti rauha ja hyvä tahto, vaikkeivat järvet olekaan jäässä eikä maassa hanki. Möljäkin (=Lohjan ainoa baari) on kiinni jouluaattona. Se ei tosin taida johtua ilmastonmuutoksesta. Sinne meni jouluaattoilta Möljässä -perinne...

Syökää liikaa kanssamme, siskot ja veljet. Myös juoda saa, jos haluaa. Kippis!

Tuuli

Edit: Sain myös joululahjaksi hiustenkihartimen. Arholla on jo uusi kampaus.

Darra.

On tää vaikeeta. Oli pakko juhlia suomeutumista. Ja kyllähän sen tietää miten käy kun juoma on ilmaista. Kiitos vaan, Olavi ja Erno!

Nyt on paha olo ja päätä särkee, eikä Arho nukkunut ollenkaan viime yönä. Edessä vielä bussimatka Lohjalle. Pizzerian kautta. Onneksi on Lily Allen ja ipod. Lily lohduttaa.