Darra.

Taas oltiin eilen ulkona. Talla kertaa rakkaalla Tavastialla, ska-kemuissa. Meininki oli niin kova, etta huh. Valkyrians on tosi kova. Ska! This is ska! Valkyrian ska!

Viela on viralliset ska-tanssityylit hakusessa, mutta ei se menoa haitannut. Tanaan sukuloinnin kanssa sitten tekikin tiukkaa.

Veljeni Onnin koneessa ei ole aakkosia, ja Enter-nappaimessa on kiinni jotain mustaa ja tahmaista. (?).

Joulu.

Hyvää joulua!

Olimme olleet kilttejä ja saimme lahjoja. Arho sai uuden kännykän ja Tuuli alusvaatteita. Lahjat olivat mieluisia.

Lohjalla ei ole juurikaan lunta. Tervetuloa, ilmastonmuutos. Maassa on silti rauha ja hyvä tahto, vaikkeivat järvet olekaan jäässä eikä maassa hanki. Möljäkin (=Lohjan ainoa baari) on kiinni jouluaattona. Se ei tosin taida johtua ilmastonmuutoksesta. Sinne meni jouluaattoilta Möljässä -perinne...

Syökää liikaa kanssamme, siskot ja veljet. Myös juoda saa, jos haluaa. Kippis!

Tuuli

Edit: Sain myös joululahjaksi hiustenkihartimen. Arholla on jo uusi kampaus.

Darra.

On tää vaikeeta. Oli pakko juhlia suomeutumista. Ja kyllähän sen tietää miten käy kun juoma on ilmaista. Kiitos vaan, Olavi ja Erno!

Nyt on paha olo ja päätä särkee, eikä Arho nukkunut ollenkaan viime yönä. Edessä vielä bussimatka Lohjalle. Pizzerian kautta. Onneksi on Lily Allen ja ipod. Lily lohduttaa.

Perillä ollaan

Lohjan valkeat nietokset toivottivat meidät tervetulleiksi eilen illalla. Epäuskoisille todisteeksi kuva minusta ja talon vanhasta rouvasta.

Lämpimät tervetulotoivotukset saimme myös Lohjan seurakunnalta sekä paikallisilta pankeilta. Siirsimme postiosoitteemme tänne Ranskaan lähtiessä, joten olemme nyt virallisesti lohjalaisia. Ja kilpailu nuorten aikuisten sieluista näyttää olevan täälläkin kovaa.

Arho

Pariisi -> Lohja

Grump!

Meillä täällä Pariisissa on tänäänkin ollut mainio sää. Ja jouluksi on luvattu pikku pakkasta, aurinkoista ja pahimmillaan jopa hieman lunta. Ja me olemme tulossa sinne lämpöasteiden ja vesisateiden luvattuun maahan. Aurinko on siellä kuulemma nähty viimeksi syyskuussa. En malta odottaa.

Laukku on melkein pakattu ja viinit juotu pahentumasta. Kuten sanottu, joululahjoja on turha odottaa, sillä Pariisi on syönyt varantomme. Onneksi vuosi vaihtuu varsin pian. Laina on halpaa ja luotto ilmaista, kuten sananlaskussakin sanotaan.

Vuorokauden kuluttua olen juonut jo litran piimää ja syönyt äidin tekemää kasvislasagnea (tai mitä tahansa muuta ruokaa). Seuraava postaus tulee siis Lohjanharjun sorarinteiden suojista, Lohjanjärven kainalosta, keltaisen rintamamiestalon puhelinlankoja pitkin hiipien. Mukana lienee muutama punainen irlanninsetterin haituvakarva sekä hitunen joulumieltä. Ehkä.

Näihin tunnelmiin.

Holiday fever

Well, boys and girls, it's Christmas time again.

Tämä karavaani saapuu Helsinki-Lohjan joulumaahan tasan viikon kuluttua. Meitä voin sitten yrittää bongata tuolta väliltä 4.1. saakka, joskin liikkeitämme rajoittaa absoluuttinen rahattomuus.

Lahjatoivomuksina on ainakin maailman isoin puurokauha, jos Korvatunturillakin seurataan tätä blogia.

Arho

Terveisiä radalta

Huh. Oltiin viikonloppuna vähän baarissa.

Olimme dancehall-kemuissa sekä perjantaina että lauantaina. Ihan hyvä meininki. Klubi oli ihan kova, vaikka siellä olikin ainoastaan DJ soittamassa. Olin itse etukäteen ajatellut, että lavalla olisi myös MCt. Musiikki oli myös aika laidasta laitaan - tai siis kaikenlaista reggeata. Ja vähän hiphoppia sekaan. Kiva kyllä jorailla jamaikalaisrytmien tahtiin.

Noissa kemuissa Tuuli sai sitten kutsun meille kaikille lauantaille pienimuotoisempiin kesteihin. Tällä kertaa lavalla oli kokonainen soundi, DJ soitti levyjä ja muut vetivät vuorollaan samaan taustaan omat vetonsa, räpäten tai laulaen. Hyvä meno, vaikka kaikilla esiintyjillä ei ehkä ollutkaan ihan rautaista esiintymiskokemusta.

Aika rankka viikonloppu, kun on tuo baarissa käymisen rutiini päässyt ruostumaan. Etenkin kun itse herään krapulassa aina kello 8.30, oli mennyt sitten kuinka myöhään hyvänsä.

Arho

Kadonneen leipurin arvoitus

Korttelimme leipuri - tai oikeastaan koko leipomo - on kadonnut. Salaperäiset tapahtumat tulivat täysin ilman ennakkovaroitusta.

Viime viikon alussa leipomossa oli muutamana iltana paikalla ainoastaan leipurin vaimo. Loppuviikosta puoti oli kokonaan kiinni. Maantaina tilanne sai todella dramattisen käänteen, kun paikkaa alettiin purkamaan. Kassakoneet heiteltiin kadulle, ja ilmeisesti koko sisustus itse leipomon kalustuksesta alkaen sai kyytiä.

Mitään tietoa tapahtuneen syystä ei ole. Todennäköisimpänä pidetään sitä, että yllättävä perintö sai leipurin muuttamaan Bermudalle. Pelättävissä on kuitenkin myös, että kova kilpailu ja sijainti pienellä sivukadulla ajoivat miehen eläkkeelle.

Arho

Majatalo Toikka & Uotila tiedottaa

Muu vaan minunkin puolestani taas.

Vieraita on ollut niin kokonaisvaltaisesti, että omat blogipostit ovat jääneet vähemmälle. Onneksi enemmän tai vähemmän happoiset vieraamme ovat kantaneet kortensa kekoon.

Vaikka hetkittäin viimeisten kahden viikon aikana onkin ollut majatalotunnelmaa (erityisesti silloin, kun tajuaa, ettei itse ole käynyt jääkaapilla moneen päivään, eikä tiedä yhtään, mitä sieltä oikeastaan löytyykään), kaikki on silti sujunut varsin sutjakkaasti. Vieraat ovat olleet kilttejä ja toiset myös kunnollisia. Tällä hetkellä kylässä ovat Uula (Arhon veli) ja Tiina. Hiljaisimmasta päästä, ehdottomasti ;)

Nyt on pakko kateellisten vihertämiseksi liimata tähän muutama kuva Disneylandista. Paikkahan on silkkaa muovia. Ihastuttavaa ja hämmentävää. Parasta antia olivat kuitenkin vuoristoradat ja Buzz Lightyear -laserseikkailu. Arho ja Onni pitivät myös Tea Cupseista. Hurjapäinä olisimme kyllä kaivanneet jotain vielä superimpaa vuoristorataa. No, keväällä yritämme ehkä löytää sellaisen Saksan puolelta.

Ihanan ihku oli Prinsessa Ruususen linna, joka maamerkkinä nousee keskeltä huvipuistoa. Sekin tosin taisi olla suurempi vuonna 1992, jolloin äiti ja isä urhoollisesti toivat lapset ihmettelemään vastavalmistunutta keinokuitu-unelmaa. Vuodelta 2000 ei sen sijaan ole niin paljon muistikuvia, sillä 19-vuotiaiden tyttöjen kiikarissa on toisinaan muitakin kuin prinsessoja.


Ja katsokaas, kuka tuttu naama bongattiin myös Pariisin Amerikasta. Liput Disneylandiin eivät muuten etukäteen ostettuna olleet kovin kalliit, 25 euroa per tyyppi. Ihan hauskaa vaihtelua Pariisin reissulle, sen uskaltanen luvata, noin kaikkien museovierailujen välissä.

Tuuli

Salibandyreissusta

Olin viikonloppuna Ranskan salibandyn mestaruussarjan ensimmäisessä turnauksessa Besanconissa. Hauska, vaikka vähän rankkakin reissu. Joukkeemme majoittui Formule1 -ketjun halpahotellissa. Ketjun hotellit ovat täysin standardoituja ja suurimmaksi osaksi automatisoituja moduulirakennuksia, jossa pienen huoneen 1-3 hengelle saa 28 eurolla. Ihan hyvä diili, vaikka ketjun puna-keltainen väriteema, jota on sävytetty vielä ruutulippukuvioilla, olisikin varmasti ajan kanssa käynyt hermon päälle. Samaten täysin kuivatuotteista koostunut aamiainen luultavasti alkaisi tympiä.

Muuten puitteet peleille olivat oikein hyvät: asianmukainen kaukalo, pelialusta ja pukuhuoneet joukkueille. Tuomaroinnin tasossa oli sen sijaan vielä kehittämistä. Jokainen joukkue oli nimennyt kaksi tuomaria keskuudestaan. Monet olivat ensimmäistä kertaa tuomaroimassa virallisia otteluita. Pienistä tuomarointivirheistä huolimatta voitimme lopulta kolmesta pelistä kaksi. Tiukimmassa pelissä viime vuoden mestaria Marseillea vastaan tuli niukka ja harmittava tappio.

Yksi viikonlopun kohokohdista oli silti ehdottomasti urheilukeskuksessa samanaikaisesti järjestetty kahdeksanvuotiaiden rugbyturnaus. Useampi sata pikkunaskalia pelipaidoissa ja rugbykypärissä oli aikamoinen näky.

Voin kertoa pelien tapahtumista vähän tarkemmin myöhemmin, kunhan olen sulatellut asiaa. Erityisesti yksi hylätty maali jäi vähän harmittamaan...

Arho

Mission: ranskalaisen keittiön aurinkoinen poski

Agentti Litjan gastrominen raportti viimeisten päivien ruokakulttuurista on luettavissa Agenttiministeriön sivuilta www.agentministerium.org/raports/paris/food/naminami. Tässä referaatti.

Lounaat brasseriessa ovat raikkaita ja maukkaita. Eilen tuoretta tonnikalaa oliiviöljykastikkeella ja perunamuusilla (agentLitja), juustotäytteisiä ravioleja (agentSvartholm) ja lohisalaattia (QueenTuuli).

Illallinen Les Chineurs-ravintolassa. Todella ystävällinen palvelu. Kaikki pöydät erilaisia, tiiliseinillä kultakehyksisiä maalauksia, raskaat koristeelliset verhot. Aperitiiviksi shamppanjaa, jonka kuplien tahdissa lausuimme nöyrät kiitokset elämälle, joka silitti meitä. Alkupalaksi lohitartar salaattipedillä (agentL) ja villisikaterriini (agentS ja QueenT). Pääruuaksi ankkaa päärynäkastikkeella (agentL), vasikkaa sienikermakastikkeella vierellään riisipilahvi (agentS) ja meriahventa zucchinipaistoksella (QueenT). Jälkiruuaksi tilatun suklaamoussen tarjoilumuoto löntteinä kirvoitti syvältä pulppuavan naurun ja pakotti sulkemaan silmät syödessä, QueenTuulin taskupäärynöillä olisi täyttänyt repunkin. Määrä ja laatu olivat yltäkylläiset.

Muistelemme näitä ruokakokemuksia senioritalon virikeharrastustoimintapiirissä, jossa Eiffel-tornin kuva nostattaa dementian sumentamaan mieleen makuja ja tuoksuja.

Agent Litja

(Helin Kuuma Muna edellisessä postauksessa: köyhän naisen vastaisku ranskiksille, jotka eivät suostuneet kuljettamaan meille pizzaa. Munakkaan päällä tomaattia ja juustoa, ei me halutakaan teidän pahvilaatikoita meidän kattohuoneistoon.)

Moujolais!

Ponjuur!

Viimeisiä vedellään sanoi mummo kun isoisää.. No, kyl te tiijätte. :O) Lauantai (le samedi) meni metrolla suhautellen excellentissa seurassa, ouiouiouioui. Myö nähtiin muun muassa miekkari, pienipyllyisiä ranskiksia (niillä on oikeasti sangen pienet pakarat, olemme nähneet vain yhden isopyllyfemmen, hihi) että ihania homomiehiä.

Tästä on kehkeytynyt hardcorelähiöseikkailu. Emme ole katsastaneet Tour d'Eiffeliä, emme Champs-Elyséetä, emmekä Louvrea. Ja hyvä niin! Täydessä metrossa on tunnelmaa ja kuumaa, siinä Pariisin henkeä riittoisasti siis. Puhumattakaan baareista, joissa soi Nina Simone (sielläkin kaikilla pienet ahterit)!

Emme ole vieläkään köyhiä ja läskejä, vaikka ruoka maistuu. Helillä on muna kuumana. Tästä lisää myöhemmin. Olemme kuin le pétit prince satumaassa. Ainakin melkein, hähähähäähähähäähäh. Hähä. Ja niin, menimme tänään aamukasiysikympin maissa nukkumaan. Vittu ku dekadenttia, hei.

Agentti Svartto

Venuskateus ja kypsän ihmisen merkit.

Agentit Svartholm ja Litja ovat missiolla Pariisin sydämessä. Tai oikeastaan Pariisin mahalaukussa. Tehtävän aikainen ravitsemus on noudattanut Agenttiliiton suosituksia. Kahvia, lämmintä viintä sokerin ja appelsiininsiivun kera, suklaaleipää, juustojajuustojajuustoja, sushia, creme brulee, beaujolais'ta.

Pariisi. Mitä siitä voi kertoa? ON IHAN VITUN KIVAA, shaatana! Jadepensaan lehdet lepattavat ja helmi on löydetty onnistuneesti. Agentit ovat piirtäneet jälkipolvilleen kartan, jolla helmi kaivetaan esille uudestaan ja uudestaan. Mission completed.

Kauppoja. Täällä voi erikoistua ihan mihin vain: hunajaan, vasemman korvan koristeluun, koiran pantoihin. Kapeilla kaduilla skootterit suhaavat. Tuntuu, että kohta tämä maisema loppuu, että tätä on vain tämä kadunpätkä. Ja sitten sitä vaan riittää. Ja mehän katselemme. Vintage-kauppoja, jonne agentti Svartholm sukeltaa ja syvälle.

Tämä ilmapiiri täällä on hämmentävän hieno. Nyt ei enää viitsi sanoa niin usein kuin ennen, että "pirun ranskikset". Kaikki on ihanaa, varsinkin vanhat lankkulattiat ja haiseva nahkalaukku, jossa on Tuulin kirous.

Lasu on ihana. (Toim.huom. kaikki on hyvin, on hyvin.)

avekamur: agents Ria ja Heli