Olen löytänyt sen

Onnin ja mun laukut on ilmoittaneet että tulemme takaisin.
Molemmista jäi tänne osia, tai Onnin jäi kokonaan. Osa minusta istuu Quai Branlyssä piirtämässä. Suunnittelin siellä seuraavan työni. Johtajan hommaa seuraavan. Moni paikka, missä kävin, oli niin inspiroiva, että koen saaneeni eväitä pitkäksi aikaa. Sanoin Romanian jälkeen seuralaisilleni, että emme ole enää ennallamme, ja nyt tuli kahden viikon kuluttua sama efekti. Enkä ole yhtään ähkyssä. Rasvainen juusto ja hengen keveys. Hassua. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä, olen saanut hymyjä kadulla, lähikaupassa ja Kenzon luksusmyymälässä. Tietysti voi olla että olen itse niin ystävällinen, ja tämä tunne on vain projektio. Tai sokea mutta siihen nähden olen nähnyt melkoisesti. Täällä on hyviä keksejä. Aali ja Turho ovat hyviä keksejä. Minä keksi olen hyvä, minä keksin. Taali ja Urho ovat niin kilttejä. Uuli ja Tarho seksejä. Nam. Hautausmaan kissat. Miau. Ari pysyi hyvin hännillä, ja kissatätikin huomasi Arin. Onni valitti niin sulosti. Reipas poika. Me tulemme taas, koska liikennevaloilla ei ole niin väliä. Auli ja Trho menevät kaikki nukkumaan. Tuhro ja Ali viettävät kissojen yön. Siis mun piti sanoa tästä kaupungista, että kissat, tädit ja monet sedät (Monet-sedät) ovat täällä. Ja me. Ja me. Hyvää.

Mamma

Kokonainen VIIKKOOO Pariisissa!

Takana on kuusi täyteen buukattua päivää,
mutta nyt on ilmeisesti nähty suunnilleen
tämä kaupunki. Sivistystaso on noussut häkellyttävää
vauhtia.

Mahtavaa, että tämä tilaisuus tarjoutui ja
Arho ja Tuuli kestivät urheasti suurperhe-elämää.
Kiitos!

Yhtäkkiä ohitsemme kiisi 1000 rullaluistelijaa.






Kannattaa bongata tämä tavallisesta poikkeava museo (Quai Branly):









Ari

Huvi huvi huvipuistoon!

Hii!

Me ollaankin just lähdössä Disneylandiin ja ollaan siellä koko päivä!!!!!!!111

T: Tuuli, Arho ja Onni

(Piko ja Ari ei lähde Disneylandiin, en tajuu???)

Matkamiehen terveiset

No niin, nyt on reissattu. Kävin viikonloppuna Ruotsissa, ja metrojen, junien, bussien ja lentojen yhdistelmiin hurahtikin yhtäkkiä yli 10 tuntia suuntaansa. Halpalentoyhtiön käyttämät lentokentätkin sijaitsivat hieman kaupunkien ulkopuolella. Pariisi-Tukholma -lentoni oli itse asiassa Beauvais-Nyköping -lento.

No, muuten Örebron seminaari oli antoisa, vaikka myös aika rankka. Oli hauska tavata kavereita, joihin tutustuin kesällä samaan ohjelmaan kuuluvan kurssin aikana. Akateemisestikin oli ihan onnistunut reissu. Kaikkien osallistujien tutkimusaiheet olivat riittävän lähellä toisiaan, joten mielenkiintoa ja keskustelua syntyi puolin ja toisin.

Säätkin suosivat: Ruotsi ei ollut lainkaan marraskuinen, ja paksumpi talvitakki oli aivan turha. +11 astetta ja auringonpaiste yllättivät iloisesti.

Arho

Klubiskenen päänavaus.

Sataa. Sataa ja ropisee.

Se on ihan hauskaa vaihteeksi. Viime viikollakin oli niin kuuma, että olisin vaihtanut takaisin ohuempaan takkiin, ellei se olisi vastoin periaatteitani. Nyt on märkää ja aikas viileää. Kumisaappaat ovat tulossa Suomesta. Hai!

Meillä on uusi projekti. Museoprojektin lisäksi. (Eli pitää käydä vähintään yhdessä museossa joka viikko.) Olemme päättäneet tutustua Pariisin yöelämään. Täällä on mahtavia klubeja ja takuulla vaikka mitä keikkoja ja kemuja. Arho taisikin mainita joistain kemuista jo aikaisemmassa viestissä. Olemme nimittäin käyneet häpeällisen vähän baareissa syksyn aikana. Uusimman yökerhoprojektin puitteissa meidän on käytävä vähintään viisissä bileissä ennen joululomaa. Siinä onkin tekemistä! Käy urheilusta, kun joutuu valvomaan yli puolenyön.

Minä yritän mennä perjantaina kavereiden kanssa baariin, jossa on livemusiikkia ja tanssia. Olivat olleet siellä jo viime viikolla, ja oli ollut mahtavan hauskaa. Arho on suunnitellut dancehall-kekkereihin menoa, niitä on ainakin tässä ihan viereisellä kadulla. Lisäksi tässä lähellä on myös pari katua, joilla on erityisen paljon levykauppoja. Sieltä voisi käydä keräilemässä flyereita.

Kiinnostuneille kerrottakoon tässä ohessa, että levykauppoja on muuten aika paljon. Ne ovat myös kivasti erikoistuneet, on reggaeta, junglea, rokkia ja tietysti teknoa alalajeineen. Nämä vaan siis ihan tässä lähistöllä. Mukavaa seutua tämä itäinen Pariisi.

Tuuli

Le beaujolais nouveau est arrivé!

Olen lähdössä perjantaina viikonlopuksi kokeilemaan pohjoisen talvea, tällä kertaa tosin Ruotsiin. Ohjelmassa on viikonloppuseminaari viehättävässä Örebrossa. Siellä esitettävän paperin viimeistely onkin vienyt aikani viime viikkoina.

No, ei onneksi niin täydellisesti, etten olisi ehtinyt maistelemaan kesän sadon ensimmäisiä viinejä, beaujolais nouveauta. Marjamehun makuiset viinit eivät välttämättä viineinä ole niin hienoja, mutta jokavuotinen tapahtuma ja hyörinä viinien ympärillä on silti hauskaa.

Lopuksi vielä erityisesti Elinalle mieliksi: ranskalainen jänis Boulognen metsässä. Ja ei, sillä ei ole valomiekkaa, vaan kuvassa on vain muutamia oksia etualalla häiritsemässä.

Raportoin sitten viimeistään viikonloppuna kansankodin tunnelmista,
Arho

Ranskaa, ranskaa, ranskaa

Koulusta vielä.

Riikka kyseli edellisissä kommenteissa, että pitääkö kaikki kirjoitustyöt, esseet jne, olla ranskaksi. Kyllä vain! Täällä ei voida edes luetuttaa englanninkielisiä artikkeleita saati kirjoja. Kaiken on oltava ranskaksi, jotta ranskalaiset opiskelijat ymmärtäisivät. Se on aika hullua.

Ja jo kaksi eri opettajaa on ollut luennoilla innoissaan, kun on kuullut, että joku on Suomesta. Suomessa kun tieteelliset artikkelit kirjoitetaan englanniksi, tutkinnotkin voi suorittaa englanniksi, ja se on heidän mielestään ihan mahtavaa. Ja onhan se. Täällä kun ei ole puhettakaan sellaisesta. Kaikki, ihan kaikki, puhuvat, lukevat ja kirjoittavat ranskaa. Ranskan oppimisen kannalta on toisaalta todella hyvä, että on pakko käyttää kieltä koko ajan.

Mutta vaihto-opiskelijat saavat kyllä tosi paljon helpotuksia noiden tehtävien suhteen. Kokeisiin ei lähtökohtaisesti tarvitse osallistua, vaan ne saa halutessaan korvata esseillä, jotka voi tehdä kotona sanakirjan kanssa. Lisäksi herra Maffesoli sanoi myös, ettei hänen vaihto-opiskelijoidensa tarvitse välttämättä palauttaa mitään, vaan tunneille osallistuminen riittää (!). Professorit voivat sitten kirjoittaa todistukset kurssien suorittamisesta, mikä korvaa arvosanat. Olen kyllä itse ajatellut palauttaa niin monta esseetä kuin kykenen, sillä ranskaahan tänne on tultu opiskelemaan. Lisäksi on tietysti hyödyllistä saada palautetta esseistä, minun tapauksessani esim. graduaiheen kehittelystä.

Olen tehnyt jo yhden ryhmätyön eurooppalainen sosiologia -kurssille. Ryhmässäni oli neljä ranskalaista ja minä. Olihan sen suunnittelu ja toteutus vähän työlästä, mutta samalla tosi hauskaa. Oli mukavaa istua ranskalaisten kanssa kahvilassa tuntitolkulla ja vääntää ja kääntää sitä yhtä ainoaa artikkelia (Richard Sennetin kirjasta La culture du nouveau capitalisme luku Politique et consommation). Siinä sivussa kuuli sitten ranskalaisten nuorten puhekieltä. Samasta porukasta on myös löytynyt ensimmäinen koulukaveri, joka tavattaessa tulee antamaan poskisuudelmat! Se on kivaa.

Lisää kysymyksiä otetaan edelleen mielellään vastaan.

Tuuli

Ahkera koululainen

Muh.

Tuntemattoman fuksin innoittamana ajattelin kertoa vähän random asioita koulusta ja muusta sellaisesta. Välillä täytyy kai puhua asiaakin, ymmärtänette.

Ensiksikin Erasmus-vaihdon hakuprosessista: se käynnistyy kai näihin aikoihin, ja päättyy helmikuun alussa (viime haussa 10.2.). Haku on kaksivaiheinen: ensin haetaan laitoksen haussa vaihtopaikkaa, ja sitten kohdeyliopiston haussa vielä erikseen opinto-oikeutta. Tuo jälkimmäinen vaihe päättyy yleensä toukokuun alkupuolella.

Itselläni jäi vahingossa tuo toinen haku kokonaan väliin, mutta täällä ollaan silti. Kannattaa kuitenkin hoitaa myös toinen vaihe, silloin saa esim. hakea yliopiston asuntolapaikkoja. Toisen hakuvaiheen hakuohjeet ovat vain kohdeyliopiston sivuilla, niitä ei saa laitokselta eikä muualta. Humps. Lisää käytännön vinkkejä saa mm. Almasta (itse vihaan Almaa jostain syystä, ja siksi meni tuo kakkoshakukin vähän ohi). Yliopiston opiskelijoiden kv-palvelu on myös erinomainen tietolähde, ja sen kautta hoidetaankin sitten vaihdon käytännön asiat Helsingin päässä.

Täällä Pariisissa opiskelu on sujunut mainiosti. Kursseja on paljon, ainakin verrattuna yhteiskuntapolitiikan laitoksen tarjontaan. Valinnanvaraa riittää. Jos mitään kiinnostavaa ei kuitenkaan löydy, voi kursseja poimia myös ihan mistä muusta yliopistosta tahansa. Luennot kun ovat avoimia kaikille. Hyväksilukeminen on vähän monimutkaisempaa, paitsi meidän laitoksen yhteyshenkilön Michel Maffesolin kanssa. Herra Maffesoli on tosi ystävällinen ja ymmärtäväinen, ja kehotti hyödyntämään kaikki mahdollisuudet. Hän lupasi sitten kirjoittaa tarvittavat todistukset kursseista. Muilla vaihtareilla ei ole ollut läheskään yhtä helppoa.

Itse käyn tällä hetkellä kahdeksaa eri kurssia: kaksi menetelmäkurssia (kvantitatiiviset ja etnologian menetelmät), kaksi eurooppalainen sosiologia -kurssia, yksi yleinen kurssi sosiologiasta, antropologiasta ja väestötieteestä sekä lisäksi kolme kurssia Michel Maffesolin aikalaisdiagnostisesta sosiologiasta, imaginäärisestä yms. (Siellä on muuten hetkittäin aika hullua :)

Tärkein hyöty noin opintojen kannalta on ehdottomasti ollut se, että olen saanut paljon osviittaa gradun kirjoittamista varten, erityisesti sisällöllisesti. Menetelmäkurssit ovat olleet myös hyviä; ne ovat mukava lisä laitoksen omiin menetelmäopintoihin (jotka olen siis jo tehnyt). Kurssit ovat kaikkiaan olleet kiinnostavia, eikä ole tehnyt mieli lintsata.

Ranskan kielen suhteen tämä on ollut myös mainio kokemus. Jos Pariisi kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti mahdollisimman paljon ranskan opintoja jo Suomessa. Se helpottaa tosi paljon. Erasmus-vaihtarien ranskankielentaito on kuitenkin varsin vaihtelevaa, eikä sitä kieltä kannata pelätä. Sen oppii kyllä. Ainakin tämän yhdeksän kuukauden aikana.

Kyselkää ihmeessä lisää jos tulee jotain mieleen. Minä keitän nyt päiväkahvit.

Tuuli

Ajantappoa Pariisissa

Maatalousteknologian huikea kehitys on vapauttanut ihmiset tylsistymään. Ihmiset keksivät mitä erikoisempia keinoja ylimääräisen ajan täyttämiseen. Tässä muutamia ranskalaisia esimerkkejä.



Yllä l'Orangerien museo ja Monet'n lumpeet; oikealla Boulognen metsä ja sen tekojärvi. Hauskaa on molemmilla tavoilla.

Arho

P.S. Torstaiksi on luvattu aurinkoista ja +19.

Päivitys säätiedotukseen yms.

Säät ovat taas lämmeneet vähän. Kotona on tosin vieläkin pidettävä villasukkia, mutta se on ainoastaan tervettä. Sähköpattereita on yritetty pitää pois päältä, sillä sähkö on kallista, ja jos ne otetaan nyt jo käyttöön, niin todellisen talven tullessa ei ole enää mitään tehtävissä.

Nyt vietetään railakasta lauantai-iltaa tietokoneen ääressä. Eilen oltiin tosin ulkona, minkä seurauksena tänään ei jaksettu lähteä salibandykaverin kotibileisiin EIKÄ edes Offishal Party Reggae Dancehall Mizik -tapahtumaan. Jälkimmäinen sijoittuu La Celle St Cloudiin, erääseen Pariisin lähiöistä, banlieuista. Nämä ovat kuuluisia lähinnä autojenpolttamisistaan ja mellakoistaan, joten edes flyerissa mainostetut 3 euron hard drinkit eivät saaneet meitä houkuteltua lähtemään.

No, Tarja ja Hanna-Kaisa olivat sentään täällä päivällä syömässä, ettei mennyt ihan koko päivä nukkuessa. Tarja on tosiaan taas komennuksella täällä. Huomenna tarkoitus on mennä yhdessä museoon, l'Orangeriehin, joka on kuuluisa erityisesti Monet'n maalauksistaan. Visiitti täydentää mainiosti uutta tavoitettamme tutustua yhteen museoon viikossa. Niiden suhteen meillä on ollut vähän hidas alku täällä muuten.

Viesti alitajunnasta

Näin viime yönä unta, jossa osallistuin hiihdon maailmancupiin. Menestyinkin hienosti, sillä sijoituin kolmanneksi, edelläni ainoastaan Björn Dählie ja Toivo-serkku. Onnittelut Toivollekin hienosta hiihdosta.

Reittikin oli vaikea, sillä se käsitti mm. täysin pystysuoria ylämäkiä. Ja yhdessä vaiheessa hiihdettiin kotkanpesän läpi. Se näytti aika paljon siltä pesältä, jossa on nettikamera.

Eipä muuta tällä erää, painun töihin alitajuntani järkyttämänä.

Arho

Kivoja asioita Pariisissa (eli tulkaa kylään :)

Pariisissa on kivoja asioita. Kuten esimerkiksi tällaisia.

Lihakaupat, leipomot, konditoriat ja muut kivijalkakaupat.
Vanhat sedät jotka ovat töissä niissä kaupoissa.
Metro, jonka vuoroväli on 2 minuuttia.
Niin paljon hienoja kirkkoja, että niitä kaikkia ei voi mainita matkaoppaassa.
Ihania kauppoja, joissa on ihania vaatteita.
Ihania kauppoja, joissa on ihania tavaroita.
Sushiravintoloita, joissa on kotiinkuljetus.
Muita ravintoloita.
Muita halpoja ravintoloita.
Muita juutalais-italialaisia ravintoloita.
Snägäreitä, joissa myydään kolmen euron herkkupizzaslaisseja tai neljän euron herkkukebabeita.
Poliisisetiä. Paljon poliisisetiä.
Toreja, joilta saa halpoja vihanneksija.
Kultaisia muistomerkkejä joka kulmalla.
Baareja, joissa homomiehet antavat näteille tytöille kukkia.
Muita homomiehiä ja -naisia.
Puistoja, joissa penkit käytävien reunoilla ovat väärinpäin, eli niin, että istuja katsoo puiston keskelle eikä käytävälle.
Vanhoja rouvia yhtä vanhoine koirineen.
Kirjakauppoja.
Suklaapullia eli pain du chocolateja.
Kahviloita, joissa saa istua, vaikka kahvi olisikin jo juotu.
Algerialaisia leivoksia.
Lenny Kravitz.
Kahden ja puolen desin kaljapulloja.
Ortodoksijuutalaisia.

Ja muuta. Kerron kun keksin lisää.

Tuuli

Luento-ongelmia.

Haudi.

Tulin juuri balettitunnilta. Siellä oli kivaa ja tuli lämmin. Nyt mietin, pitäisikö asennoitua menemään vielä illalla klo 17.30-19 luennolle vai ei. Kukaan ei nimittäin tiedä onko sitä luentoa. Michel Maffesolin pitäisi luennoida, mutta herran tutkimuskeskuksen CEAQin nettisivuilla sekä paperibrosyyrissä on tieto, että samaan aikaan olisi Maffesolin oma jatkokoulutusseminaari. Tai tutkimusryhmä tai jokin sellainen. Viime viikolla meille luennoinut tutkija ei tiennyt, kuten ei myöskään maanantaina luennoinut tutkija. Hekin olivat kyllä sitä mieltä, että jatkokoulutusseminaari on tänään samaan aikaan.

Taidan riisua takin päältäni ja soittaa ainoalle vaihtariystävälleni Elenalle. Meneminen tai menemättä jättäminen on kivempaa kahdestaan.

Tuuli

PS. Yöllä ei ollut kylmä, kun on paksut peitot, mutta aamulla laitoin pattereita päälle. Nyt on lämmintä, kun aurinko paistaa sisään. Ajattelin tänään käydä ostamassa sisälämpömittarin, että tiedetään, onko vika Tuulissa vai Tuulin päässä.

Säitä pidellyt

Säätiedotus: täällä on kylmä.

Syksy tai talvi tai mikä ikinä on nyt tullut. Öisin lämpötila on nollan tuntumassa, päivisin kymmenisen astetta. Kauniin aurinkoista kyllä. Mutta voi elämä oon ollut pari päivää jäässä. Nyt istun kotona, päällä t-paita, pitkähihainen t-paita, 2 villapaitaa, collegehousut, villasukat ja huopatohvelit. Ja olen jäässä. Arhon papukeitto varmaan onneksi lämmittää. Sähköpattereita en ole vielä viitsinyt laittaa päälle, kun olen niin pihi. Kohta varmaan täytyy. Arholla ei tietenkään ole kylmä.

Tänä aamuna klo 9-11 luennolla oli myös himppasen kylmä. Yliopiston rakennus on 60-luvulla rakennettu betonielementtihökötys, yksinkertaiset ikkunat ja sisään tuulee. Ei tietenkään mitään lämmitystä, kaakelilattiat, ja öisin se on luonnollisesti tyhjillään. Olin sisälmyksiäni myöten kohmeessa kun lähdin kotia kohti. Metrossa on onneksi vielä lämpimämpää.

Täytyykin alkaa miettiä, miten paljon vaatteita voikaan oikein laittaa päälle. Toppahousuissa en oikein kehtaa kulkea. Olisikohan liioittelua ottaa luennolle huopa mukaan?

Versaillesista vielä sen verran, että se oli hieno. Turisteja oli kyllä aika paljon. Itse linna oli valtava, pramea kuin mikä, marmoria, kultaa ja kalliita kankaita. Kuten olettaa voi. Ludvig XIV ei tyytynyt toiseksi parhaimpaan, kun päätti hieman laajentaa isänsä metsästysmajaa ja siirtää hovinsa Louvresta Pariisin ulkopuolelle Versaillesiin.

Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin linnan puisto. Se on tietysti myös ihan valtava, hedelmäpuutarhoineen, metsikköineen, labyrintteineen, tekojärvineen päivineen.

Aah, papukeitto on valmista.

Tuuli