Enfin la rentrée!

Olin tänään ranskantunnilla. Opettaja on entinen taitoluistelun Ranskan mestari, ja opiskelijatkin varsin sekalaista seurakuntaa. Nuoria puolalaisia työnhaussa, tanssinopiskelijoita ja meribiologeja Etelä-Amerikasta sekä muutama eläkeläinen. Kaiken huippu on kuitenkin vieressäni istunut parikymppinen aasialaispoika. Hän myöhästyi esittelykierrokselta, joten varmuutta kansallisuudesta ei ole, mutta mukana oli khmer-ranska-khmer -sanakirja, joten oletettavasti kotimaa on Kamputsea. Erikoisinta oli silti herran käytös: hänellä oli tapana lyödä nyrkillä ilmaan, kun joku vastasi opettajan kysymykseen väärin. Aion vaihtaa istumapaikkaa ensi tunnille.

Tuuli puolestaan oli tänään paitsi ensimmäisillä luennoilla, myös balettitunnilla! Ja hauskaa oli ollut. Kärkitossut ovat jo matkalla postilähetyksenä Suomesta, ja veikkaan, että loppuviikosta saatan löytää itseni tutuostoksilta. No, ehkä ei sentään. Aivan mahtavaa, että Tuuli löysi mukavan harrastuksen täältä. Opettaja on ilmeisesti hyvä, ja ryhmäkin mukava, joten tunnit varmasti helpottavat viihtymistä ja tuovat vaihtelua koulunkäyntiin. Yksityiskohtaisemmin asiasta voi kysellä Tuulilta itseltään, sillä minulle balettiterminologia on - vielä - aika hepreaa.

Ai niin, ja päivän sana: se on tietysti la rentrée [rãtre], paluu; erityisesti syyskauden alku. Lasten paluu koulunpenkille ja aikuisten työpaikalle on täällä valtava tapahtuma. Lomakauden loppuun liittyy esimerkiksi teatterikauden ja kirjallisuussesongin alku. Kaupatkin ottavat tilanteesta kaiken irti, ja uudelleen aloittamisen mahdollisuuksia tarjotaan niin muodin kuin sisustuksenkin osalta.

Arho