Hulluja nuo roomalaiset!
Olemme palanneet mutta emme palaneet.
Kaikki meni odotetusti, eli kerrassaan loistavasti. Koska kolmen päivän yksityiskohtaisesta kuvauksesta tulisi liian pitkä, saatte tällä erää kuulla kohokohdat. Olimme siis kolme yötä Bretagnessa, Cancalen pienessä kaupungissa.
Näimme kukkakaalipeltoja ja miehiä keräämässä kukkakaaleja. Se oli eksoottista! Tiesittekö, että kukkakaalit ovat keltaisia kun ne kerätään? Me emme. Seistiin varmaan varttitunti tien poskessa pällistelemässä, kun ei ensin millään meinattu ymmärtää, mitä kasveja ne olivat. Minä otin valokuvia ja Arho kiikaroi. Oli varmaan maajusseilla naurussa pitelemistä. Tai sitten ne epäilivät meitä teollisuusvakoilusta.
Toinen ehdoton kohokohta Bretagnen matkallamme oli hiidenkivi. Me nähtiin ihan oikea hiidenkivi! Se oli kuin suoraan Asterixista ja Obelixista. Oli läheltä piti -tilanne, kun se meinasi kaatua, mutta onneksi minä olin voimakas.
Hiidenkivestä syntyy luonnollinen aasinsilta kulkuvälineeseen, joka kyyditsi meidät kiven luo. Se oli auto. Vuokrasimme siis pienen Opel Corsan. Sepä vasta oli söpöä. Ajaminen Ranskassa ei ollut yhtään sen hankalampaa kuin Suomessakaan, paitsi että nopeudet ovat ehkä vähän suurempia. Ajettiin ainakin sataa. Arhoa taisi vähän pelottaa. Auton vuokraus ei ollut edes kovin kallista: 64 e päivä vakuutuksineen + bensa. Hiidenkivi oli ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen.
Lisäksi me tehtiin uroteko ja syötiin ostereita. Cancale, eli se pieni kaupunki jossa me asuttiin, oli varsinainen osterikaupunki. Joka ikinen paikka, kauppa ja ravintola, oli erikoistunut ostereihin.
Siinä lahdella on aikamoinen vuorovesi, joka on ilmeisen suotuisa ostereille, ja Cancalen edustalla on isot osteriviljelmät. Heti laiturin vieressä on kojuja, joissa saa ostaa taatusti tuoreita ostereita 12 kpl alle viidellä eurolla.
Arho söi yhden osterin, mutta minä urhoollisesti kuusi. Koostumus on kieltämättä vähän ällöttävä, mutta maku oikeastaan aika mieto. Suolaveden ja sitruunan sekoitus. Vaatii harjoitusta, voisin kuvitella.
Tuuli
PS. Päivän sana on luonnollisesti osteri:
l'huître
lausutaan kutakuinkin [yitr]
Kaikki meni odotetusti, eli kerrassaan loistavasti. Koska kolmen päivän yksityiskohtaisesta kuvauksesta tulisi liian pitkä, saatte tällä erää kuulla kohokohdat. Olimme siis kolme yötä Bretagnessa, Cancalen pienessä kaupungissa.
Näimme kukkakaalipeltoja ja miehiä keräämässä kukkakaaleja. Se oli eksoottista! Tiesittekö, että kukkakaalit ovat keltaisia kun ne kerätään? Me emme. Seistiin varmaan varttitunti tien poskessa pällistelemässä, kun ei ensin millään meinattu ymmärtää, mitä kasveja ne olivat. Minä otin valokuvia ja Arho kiikaroi. Oli varmaan maajusseilla naurussa pitelemistä. Tai sitten ne epäilivät meitä teollisuusvakoilusta.
Toinen ehdoton kohokohta Bretagnen matkallamme oli hiidenkivi. Me nähtiin ihan oikea hiidenkivi! Se oli kuin suoraan Asterixista ja Obelixista. Oli läheltä piti -tilanne, kun se meinasi kaatua, mutta onneksi minä olin voimakas.Hiidenkivestä syntyy luonnollinen aasinsilta kulkuvälineeseen, joka kyyditsi meidät kiven luo. Se oli auto. Vuokrasimme siis pienen Opel Corsan. Sepä vasta oli söpöä. Ajaminen Ranskassa ei ollut yhtään sen hankalampaa kuin Suomessakaan, paitsi että nopeudet ovat ehkä vähän suurempia. Ajettiin ainakin sataa. Arhoa taisi vähän pelottaa. Auton vuokraus ei ollut edes kovin kallista: 64 e päivä vakuutuksineen + bensa. Hiidenkivi oli ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen.
Lisäksi me tehtiin uroteko ja syötiin ostereita. Cancale, eli se pieni kaupunki jossa me asuttiin, oli varsinainen osterikaupunki. Joka ikinen paikka, kauppa ja ravintola, oli erikoistunut ostereihin.Siinä lahdella on aikamoinen vuorovesi, joka on ilmeisen suotuisa ostereille, ja Cancalen edustalla on isot osteriviljelmät. Heti laiturin vieressä on kojuja, joissa saa ostaa taatusti tuoreita ostereita 12 kpl alle viidellä eurolla.
Arho söi yhden osterin, mutta minä urhoollisesti kuusi. Koostumus on kieltämättä vähän ällöttävä, mutta maku oikeastaan aika mieto. Suolaveden ja sitruunan sekoitus. Vaatii harjoitusta, voisin kuvitella.Tuuli
PS. Päivän sana on luonnollisesti osteri:
l'huître
lausutaan kutakuinkin [yitr]
posted by Tuuli at
20:19
4 Comments:
Vai keltaisia kukkakaalit?! Aina oppii jotain. Olisivatkohan osterit sukua etanoille, siis ainakin makuelämys ja koostumus toi mieleen ne.
Sanakirja on hieno! Täällä innokas opiskelija hokee: yn baget, yn bjer, yitr... :-) Täältä tullaan Ranska!
Ounasvaaran rinteessä näkyi tänä aamuna jotain valkoista. YÖK!
By
Anonyymi, at 9:19 ap.
Kiva että ollaan inspiroitu sua :) Onko maaliskuisen matkanne päivämäärä jo varmistunut? Me itse palataan nimittäin Dublinista 3.3.07. Saatiin RyanAirin sikahalvat lennot niin oli tietty pakko lähteä.
Ounasvaaran valkoiset rinteet. Ääh. Täällä on vielä miellyttävän lämmintä, pariakymmentä. Shortseissa ja hameessa mennään. Ihan kiva :)
By
Tuuli, at 8:19 ip.
Ihanaa teillä siellä! Olen kyllä käynyt säännöllisesti ja ahkerasti lukemassa teidän kokemuksistanne siellä. Täytyy laittaa s-postiakin, on vaan ollut kiire kun koulu alkanut, sävellys dead-line ja tämä on niin erilaista Alman kanssa - ihan kaikki siis!
By
Anonyymi, at 9:24 ip.
Hei Johanna :) Kiva kuulla että kaikki on teilläkin hyvin. Alman kanssa on varmasti kaikki ihan erilaista. Almasta on varmasti tullut jo tosi iso! Olisipa kiva tavata teitäkin taas. Ehkä joulun tienoilla? Ollaan näillä näkymin tulossa Suomeen silloin. Mutta lähetellään sähköpostia. Suukko Almalle ja terveiset Juholle!
By
Tuuli, at 9:32 ip.
Lähetä kommentti
<< Home