Vuorovedestä

Yksi Bretagnen matkan (toistaiseksi raportoimattomista) kohokohdista oli vuorovesi. Mont Saint Michelin lahdella on yksi maailman suurimmista vuoroveden vaihteluista. Vuoroveden vaihtelua ei tosiaan tarvinnutkaan tikulla mitata, vaan meri suorastaan karkasi.

Meidän ensikohtaamisemme Bretagnen rannikon kanssa oli nousuveden - marée hauten - aikaan, jolloin vesi näyttää olevan oikealla korkeudellaan. Laiturit lähtevät rannasta ja rantabulevardit mutkittelevat rantaviivan mukaisesti. Pian kuitenkin vesi lähtee laskemaan, ja varsinaisen laskuveden, marée bassen, aikaan näkymä on aivan toisenlainen. Meri näkyy enää horisontissa. Veneet ovat jääneet kuivalle maalle, ja osterifarmit ovat tulleet näkyviin.

Vaikuttavimmillaan vuorovesi on itse luostarilta nähtynä. Vettä ei ollut edes näkyvissä, vaikka teknisesti ottaen olimme saarella. Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti, sillä nousuvesi lähestyy rannikkoa 10 kilometrin tuntinopeudella. Laskuveden aikaan merenpohjaa pitkin voi kävellä - jos tuntee alueen, ja osaa välttää upottavat juoksuhiekat.

Muutaman kerran vuodessa kaikki vuoroveteen vaikuttavat voimat osuvat samansuuntaisesti. Kun kuu, aurinko ja maa ovat juuri oikeassa suhteessa toisiinsa, vesimassat nousevat vielä tavallistakin ylemmäs. Mont Saint Michelin lahdella suljetaan teitä ja parkkipaikkoja, kun grand marée piiskaa rantoja.

Arho